Sukkia olen neulonut aina. Ne on jotenkin helpot ja kantapäätkin sujuvat monella eri tekniikalla.

Nyt olen opetellut kirjoneuleenkin teon aivan sinnillä ja kas, se olikin ihan suhteellisen simppeli juttu, kun vain oppi tekniikan jolla se itselle parhaiten luontuu.

Lapasien  kanssa en ole kuunaan kovin onnistunut, mutta nyt kun hoksasin peukalokiilan jujun. Perinnelapasissa kun niin harvoin on koko kiilaa (Kirja: Sata kansanomaista kuviokudinmallia on aarteeni, Wsoy, Eeva Haavisto 1953)

Viime talvena neuloin ystäväni tilauksesta 12 paria jussikuvioisia sukkia- arvatkaa kyllästyttääkö koko jussiruutu? Siispä heloja tällä kertaa.

Lapasien kuvio on yrityksen ja erehdyksen kautta vahingossa syntynyt.

Lankana 7 veljestä, edelleen minun mielestäni ehdotonta parhaimmistoa sukkia ja lapasia koskien, kestää käyttöä. Parsiakin osaan, mutta sitähän minä en ala tekemään..... vaikka viisastahan sekin kai olisi, tässä yltiökuluttamisen maailmassa.